Näytelmäarvostelu

Älä kiusaa, se sattuu myös itseäsi
Vihan veli näytelmän on ohjannut Heidi Räsänen ja hänen assistenttinansa toimi Tanja Heinonen. Yhdessä kaksikko on luonut nykypäivään kohdistuvan tarinan koulukiusaamisesta ja sen haitoista. Näytelmän kantaesitys suurella näyttämöllä 6.4.2011 ja se pyörii Kansallisteatterissa.

Näytelmässä esiintyy monenlaisia näyttelijöitä, kuten Samuli Niittymäki joka näytteli Kraacaa, Wanda Dubiel joka näytteli poliisia, Jukka Puotila joka näytteli rehtoria, Emilia Sinisalo joka näytteli Isopääelinaa, Niina Kaipanen joka näytteli Läppäkerttua, Jussi Nikkilä joka näytteli Oravantappajaa, Eero Rikkilä joka näytteli rehtorinpoika Kullervoa, Anna paavilainen joka näytteli Hulluseepraa ja Tuomas Kiiliäinen. Mielestäni hyvin rooleissaan onnistuivat Jukka Puotila rehtorinsa roolissa, Wanda Dubiel polisiin roolissaan ja Jussi Nikkilä oravantappajan roolissaan. Parhaat roolit tulivat esiin näytelmän tärkeissä käännekohdissa. Rehtori ja poliisi olivat kokoajan esillä, mutta erityisesti oravantappaja jäi mieleen kehon kielen perusteella, vaikakkin kaikki onnistuivat näyttelemisessä loistavasti.

Näytelmä sijoittuu nykyaikaan ja käsittelee koulukiusaamista. Tässä koulussa kaikki ei ole hyvin, vaan jokainen ihminen tuntuu olevansa johonkin asiaan syyllinen. Koulussa esiintyy paljon koulukiusausta ja väkivaltaa. Samanaikaisesti nuori murhaaja on karannut vankilasta ja on taas tappamassa ihmisiä. Murhaaja on linnoittautunut kouluun ja sen lähestölle, eivätkä ketkään ole turvassa häneltä. Kiusaaminen alkaa kehittyä raaemmaksi ja raaemmaksi, myös murhaaminen lisääntyy. Ketään ei ole suojassa murhaajan raivolta.
Puvustus näytelmässä oli onnistunutta, Tiettyjen henkilöiden mieltä ja ajatuksia korostettiin vaatteilla loistavasti, kuten rehtorin ja suuri kivipuku jäi mieleen. Puvustuksesta vastasi Tarja Simonen.

Näytelmän lavastus oli mielestäni onnistunutta,sillä se ei ollut liian monimutkainen ja se oli siltikin hyvin toimiva. Kaikki asiat pyörivät koulun lähistöllä, joten lavastusta oli aivan tarpeeksi. Myös jotkut nuorten bile paikat onnistuttiin tuomaan esiin hyvin. Kaikki valo- ja muut effektit paransivat lavastusta. Lavastuksesta vastasi Pekka Korpiniitty.

Tehosteita näytelmässä oli sopivasti. Niillä onnistuttiin luomaan yleisölle oikeanlainen tunnetila kohtausta katsellessa ja loistava äänen käyttö tilanteissa sai jopa selkääni kylmiä väreitä, kun murhaaja taittoi äidiltänsä niskat. Myös laulukohtauksien tunnelmat saatiin esimerkiksi mpunaisella valolla hyvin esiin. Valoeffekteista vastasi Tarja Ervasti ja videoeffekteistä vastasi Mari Keski-Korsu. Musiikki toimi myös hyvänä effektinä näytelmän aikana. Se saatiin liitettyä hyvin juoneen ja se tavallaan vei tarinaa eteenpäin. Huomasin, että jotkut lauluista olivat tunnetuista lauluista tehtyjä omia versioita, mikä oli loistava keksintö. Siihen oli lisätty vain omat sanat. Musiikki ja äänieffektit olivat monipuolisia ja ne toimivat hyvin. Näistä vastasi Tuomas Fränti.

Koreografia näytelmässä oli nyky- sekä vanhanaikaista ja se toimi hyvin jokaisessa kohtauksessa. Oli välillä hauska katsoa, kun näyttelijät tanssivat, hyppivät ja pomppivat paikasta toiseen.Erityisesti tanssikohtia oli hauska katsoa ja myös kohtia, kun roolihahmot seisoivat ''kivien'' päällä. Koreografiasta vastasi Reetta-Kaisa Iles.

Näytelmän kampaukset ja naamiointi oli hyvää. Jokaisella oli tietynlaiset hiukset ja meikit ja ne sopivat aivan hyvin yhteen. Eniten pidin Poliisin toteutuksesta. Näistä vastasivat Petra Kuntsi, Pauliina Manninen ja Riikka Saukkonen.

Mielestäni näytelmässä oli loistava juoni, vaikka sitä olikin hieman vaikeaa seurata. Näytelmä oli hyvin mielenkiintoinen, sillä se käsitteli hyvin ajankohtaista asiaa. Näytelmän toteutus oli onnistunutta ja sen eri osat toimivat hyvin yhdessä. Näytelmässä oli mielestäni sopivasti vuoropuheluita sekä laulua. Näytelmä ei myöskään ollut tylsä, vaan sitä jaksoi seurata alusta loppuun saakka.
Mielestäni näytelmällä haluttiin kertoa koulukiusaajien ja koulukiusattujen elämästä ja heidän vaikeuksistaan, millaista kiusaaminen on ja mitä sillä saa aikaan. Koulussa ei olla turvasaa, kun kiusaajia on. Kiusaus voi pahimmassa tapauksessa pilata kaikkien elämän, joka on todella huolestuttavaa. Myös maailman kaikkia vaikeuksia koetettiin kritisoida samalla, kun kerrottiin vakavasta asiasta. Sanomana on myös se, että kiusatun ihmisen ei tulisi jäädä yksin, vaan hänen tulisi saada apua ja kertoa tunteistaan jollekkin, eikä pitää kaikkea itsellään. Luottamus on tärkeää, sekä tunteita on ilmaistava. Näytelmän mukaan kiusaamisesta ei kovinkaan usein kerrota, vaikka siitä pitäisikin kertoa, koska se on tärkeää. Ihmiset välittävät nykyään liian vähän, eivätkä arvosta kaikkea niinkään paljon, vaan ajattelevat enemmän itseään. Kaikkien ihmisten tulisi pitää yhtä, eikä käyttää aikaansa toisten kiusaamiseen missään paikassa tai tilanteessa.Suosittelisin näytelmää yli 13-vuotiaille, koska se on nuorille tärkeä aihe ja siinä esiintyi hieman raakoja kohtauksia ja kieltä.