Kauhutarinoiden klassikko
Mary Shelleyn ( 1797– 1851) kirjoittama romaani Frankenstein julkaistiin ensimmäisen kerran Lontoossa vuonna 1818. Paavo Lehtonen on suomentanut version kirjasta,jonka luin. Geneveläinen Victor Frankenstein kokoaa tavallista ihmistä kookkaamman olennon ja herättää sen henkiin tieteen avulla. Tarina sijoittuu romantiikan ajanjaksolle, noin 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun puoliväliin. Mary Shelley kertoi saaneensa idean tarinaan näkemästään unesta, jossa tiedemies herättää henkiin luomansa kammottavan hirviön.
Mary Wollstonecraft Shelley oli englantilainen kirjailija. Shelley tunnetuin teos on Frankenstein. Se on yksi merkittävimmistä koskaan kirjoitetuista kauhutarinoista. Shelleyn tyylilaji kirjallisuudessa rajautui kauhukirjallisuuteen, runouteen, matkakertomuksiin, lasten kirjallisuuteen, novelleihin, kirjeisiin, artikkeleihin ja käännöksiin.
Frankenstein on elävästi kiehtova tarina, joka kauhistuttaa ja hurmaa lukijaansa. Ihmisille tällainen ihmisten kokoaminen eri osista kuulostaa pelkästäänkin jo hullulta, mutta tosiasiassa tämähän on tarina. Frankenstein on monimutkainen tarina täynnä omaa uteliaisuutta ja synnynnäistä halua tietää Luojastamme, hyväksyä ja ymmärtää yhteiskuntaa. Frankenstein-tarinan eteneminen on monimutkaista, koska siinä tapahtuu todella paljon asioita, mitkä on sisäistettävä nopeasti.
Kirja alkaa muutamilla kirjeillä, joissa miljöö on pohjoisnavalla. Tarinan miljöö jatkuu Genevessä, Victor Frankenstein kertoessa lapsudestaan. Hän kasvaa turvallisessa ympäristössä, rakastavan perheen ja ystävien keskellä. Romaanin miljöö liikkuu siis aikalailla Genevessä, Sveitsin toiseksi suurimmassa kaupungissa, sinä aikana ei niin vilkkaassa ympäristössä, kuin nykyään.
Romaanin keskeisimpinä hahmoina ovat Victor Frankenstein, Elizabeth Lavenza ja hirviö. Victor Frankenstein on kirjassa niin sanottu hullu tiedemies, jolle tuli jo nuorena pakkomielle opiskeluun vanhentuneihin teorioihin tieteeseen,joka myös keskittyi saavuttamaan luonnon ihmeitä. Elizabeth Lavenza oli orpo lapsi, joka adoptoitiin varakkaaseen Geneveläiseen perheeseen. Frankensteinilla on omistushaluinen ihastus häntä kohtaan. Hirviö on tavallinen ihminen, jonka Victor herätti eloon tieteellisin menetelmin, kokoamalla hänet ihmisten eri osista. Hirviö on hieman kömpelö sen takia, eikä se ole varma ajatuksistaan. Romaanin edetessä keskeiset henkilöt kehittyvät tarinasdsa ja he saavat uusia näkökulmia asioihin tapahtumien ansiosta.
Frankenstein alkaa kirje-muodossa,missä dokumentoidaan kirjeenvaihtoa kapteeni Robert Waltonin ja hänen siskonsa Margaret Walton Savillen väliltä. Walton lähee tutkimaan pohjoisnavalle ja laajentaa tieteellisiä tietoja ja mahdollisuuksia saavuttaa mainetta ja ystävyyttä.
Alus juuttui jäihin, ja eräänä päivänä miehistö näkee koiran valjakon, jota ohjaa jättiläinen mies hahmo. Tuntia myöhemmin miehistö toteaa,että Frankenstein tarvitsee ravintoa. Frankenstein alkaa toipua hänen rasituksessa ja kertoo tarinansa Waltonille. Ennen hänen tarinansa, Frankenstein varoittaa Waltonia kurjista vaikutuksista johon kunnianhimo ajaa. Lopulta Kapteenin avulla Frankenstein löytää sisäisen rauhan itsessään. Romaanissa geneveläinen Victor Frankenstein kokoaa tavallista ihmistä kookkaamman olennon ja herättää sen henkiin. Frankenstein yrittää luoda jotain uutta ja ihmeellistä ja nostaa tiedettä uudelle tasolle, mutta osaltaan hän on myös katkera äitinsä kuolemasta ja haluaa varmistaa, ettei hänen rakkailleen enää kävisi niin. Olento karkaa luojaltaan, mutta palaa myöhemmin, opittuaan muun muassa lukemaan ja puhumaan. Se vaatii Frankensteinia rakentamaan sille puolison sen yksinäisyyttä lieventämään. Frankenstein suostuu, mutta kesken työnsä tuhoaa puolivalmiin naishirviön omantunnontuskissaan.
Frankenstein on siis eräs merkittävimmistä koskaan kirjoitetuista kauhutarinoista ja se on vaikuttanut voimakkaasti useiden lajityyppien syntyyn.
Kertomus on ollut omana aikanaan todellinen painajainen, se on pelottanut ihmisiä sinä aikana.
Valitsin kirjan, koska opettaja suositteli sitä minulle ja tarina oli muutenkin tuttu.Itse en ollut kirjasta niinkään innostunut, mutta suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, ketkä jaksavat lukea ensin hieman tylsistyttävää alkua, joka loppua kohden nopeutuu tarinan edetessä.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Näytelmäarvostelu
Älä kiusaa, se sattuu myös itseäsi
Vihan veli näytelmän on ohjannut Heidi Räsänen ja hänen assistenttinansa toimi Tanja Heinonen. Yhdessä kaksikko on luonut nykypäivään kohdistuvan tarinan koulukiusaamisesta ja sen haitoista. Näytelmän kantaesitys suurella näyttämöllä 6.4.2011 ja se pyörii Kansallisteatterissa.
Näytelmässä esiintyy monenlaisia näyttelijöitä, kuten Samuli Niittymäki joka näytteli Kraacaa, Wanda Dubiel joka näytteli poliisia, Jukka Puotila joka näytteli rehtoria, Emilia Sinisalo joka näytteli Isopääelinaa, Niina Kaipanen joka näytteli Läppäkerttua, Jussi Nikkilä joka näytteli Oravantappajaa, Eero Rikkilä joka näytteli rehtorinpoika Kullervoa, Anna paavilainen joka näytteli Hulluseepraa ja Tuomas Kiiliäinen. Mielestäni hyvin rooleissaan onnistuivat Jukka Puotila rehtorinsa roolissa, Wanda Dubiel polisiin roolissaan ja Jussi Nikkilä oravantappajan roolissaan. Parhaat roolit tulivat esiin näytelmän tärkeissä käännekohdissa. Rehtori ja poliisi olivat kokoajan esillä, mutta erityisesti oravantappaja jäi mieleen kehon kielen perusteella, vaikakkin kaikki onnistuivat näyttelemisessä loistavasti.
Näytelmä sijoittuu nykyaikaan ja käsittelee koulukiusaamista. Tässä koulussa kaikki ei ole hyvin, vaan jokainen ihminen tuntuu olevansa johonkin asiaan syyllinen. Koulussa esiintyy paljon koulukiusausta ja väkivaltaa. Samanaikaisesti nuori murhaaja on karannut vankilasta ja on taas tappamassa ihmisiä. Murhaaja on linnoittautunut kouluun ja sen lähestölle, eivätkä ketkään ole turvassa häneltä. Kiusaaminen alkaa kehittyä raaemmaksi ja raaemmaksi, myös murhaaminen lisääntyy. Ketään ei ole suojassa murhaajan raivolta.
Puvustus näytelmässä oli onnistunutta, Tiettyjen henkilöiden mieltä ja ajatuksia korostettiin vaatteilla loistavasti, kuten rehtorin ja suuri kivipuku jäi mieleen. Puvustuksesta vastasi Tarja Simonen.
Näytelmän lavastus oli mielestäni onnistunutta,sillä se ei ollut liian monimutkainen ja se oli siltikin hyvin toimiva. Kaikki asiat pyörivät koulun lähistöllä, joten lavastusta oli aivan tarpeeksi. Myös jotkut nuorten bile paikat onnistuttiin tuomaan esiin hyvin. Kaikki valo- ja muut effektit paransivat lavastusta. Lavastuksesta vastasi Pekka Korpiniitty.
Tehosteita näytelmässä oli sopivasti. Niillä onnistuttiin luomaan yleisölle oikeanlainen tunnetila kohtausta katsellessa ja loistava äänen käyttö tilanteissa sai jopa selkääni kylmiä väreitä, kun murhaaja taittoi äidiltänsä niskat. Myös laulukohtauksien tunnelmat saatiin esimerkiksi mpunaisella valolla hyvin esiin. Valoeffekteista vastasi Tarja Ervasti ja videoeffekteistä vastasi Mari Keski-Korsu. Musiikki toimi myös hyvänä effektinä näytelmän aikana. Se saatiin liitettyä hyvin juoneen ja se tavallaan vei tarinaa eteenpäin. Huomasin, että jotkut lauluista olivat tunnetuista lauluista tehtyjä omia versioita, mikä oli loistava keksintö. Siihen oli lisätty vain omat sanat. Musiikki ja äänieffektit olivat monipuolisia ja ne toimivat hyvin. Näistä vastasi Tuomas Fränti.
Koreografia näytelmässä oli nyky- sekä vanhanaikaista ja se toimi hyvin jokaisessa kohtauksessa. Oli välillä hauska katsoa, kun näyttelijät tanssivat, hyppivät ja pomppivat paikasta toiseen.Erityisesti tanssikohtia oli hauska katsoa ja myös kohtia, kun roolihahmot seisoivat ''kivien'' päällä. Koreografiasta vastasi Reetta-Kaisa Iles.
Näytelmän kampaukset ja naamiointi oli hyvää. Jokaisella oli tietynlaiset hiukset ja meikit ja ne sopivat aivan hyvin yhteen. Eniten pidin Poliisin toteutuksesta. Näistä vastasivat Petra Kuntsi, Pauliina Manninen ja Riikka Saukkonen.
Mielestäni näytelmässä oli loistava juoni, vaikka sitä olikin hieman vaikeaa seurata. Näytelmä oli hyvin mielenkiintoinen, sillä se käsitteli hyvin ajankohtaista asiaa. Näytelmän toteutus oli onnistunutta ja sen eri osat toimivat hyvin yhdessä. Näytelmässä oli mielestäni sopivasti vuoropuheluita sekä laulua. Näytelmä ei myöskään ollut tylsä, vaan sitä jaksoi seurata alusta loppuun saakka.
Mielestäni näytelmällä haluttiin kertoa koulukiusaajien ja koulukiusattujen elämästä ja heidän vaikeuksistaan, millaista kiusaaminen on ja mitä sillä saa aikaan. Koulussa ei olla turvasaa, kun kiusaajia on. Kiusaus voi pahimmassa tapauksessa pilata kaikkien elämän, joka on todella huolestuttavaa. Myös maailman kaikkia vaikeuksia koetettiin kritisoida samalla, kun kerrottiin vakavasta asiasta. Sanomana on myös se, että kiusatun ihmisen ei tulisi jäädä yksin, vaan hänen tulisi saada apua ja kertoa tunteistaan jollekkin, eikä pitää kaikkea itsellään. Luottamus on tärkeää, sekä tunteita on ilmaistava. Näytelmän mukaan kiusaamisesta ei kovinkaan usein kerrota, vaikka siitä pitäisikin kertoa, koska se on tärkeää. Ihmiset välittävät nykyään liian vähän, eivätkä arvosta kaikkea niinkään paljon, vaan ajattelevat enemmän itseään. Kaikkien ihmisten tulisi pitää yhtä, eikä käyttää aikaansa toisten kiusaamiseen missään paikassa tai tilanteessa.Suosittelisin näytelmää yli 13-vuotiaille, koska se on nuorille tärkeä aihe ja siinä esiintyi hieman raakoja kohtauksia ja kieltä.
Vihan veli näytelmän on ohjannut Heidi Räsänen ja hänen assistenttinansa toimi Tanja Heinonen. Yhdessä kaksikko on luonut nykypäivään kohdistuvan tarinan koulukiusaamisesta ja sen haitoista. Näytelmän kantaesitys suurella näyttämöllä 6.4.2011 ja se pyörii Kansallisteatterissa.
Näytelmässä esiintyy monenlaisia näyttelijöitä, kuten Samuli Niittymäki joka näytteli Kraacaa, Wanda Dubiel joka näytteli poliisia, Jukka Puotila joka näytteli rehtoria, Emilia Sinisalo joka näytteli Isopääelinaa, Niina Kaipanen joka näytteli Läppäkerttua, Jussi Nikkilä joka näytteli Oravantappajaa, Eero Rikkilä joka näytteli rehtorinpoika Kullervoa, Anna paavilainen joka näytteli Hulluseepraa ja Tuomas Kiiliäinen. Mielestäni hyvin rooleissaan onnistuivat Jukka Puotila rehtorinsa roolissa, Wanda Dubiel polisiin roolissaan ja Jussi Nikkilä oravantappajan roolissaan. Parhaat roolit tulivat esiin näytelmän tärkeissä käännekohdissa. Rehtori ja poliisi olivat kokoajan esillä, mutta erityisesti oravantappaja jäi mieleen kehon kielen perusteella, vaikakkin kaikki onnistuivat näyttelemisessä loistavasti.
Näytelmä sijoittuu nykyaikaan ja käsittelee koulukiusaamista. Tässä koulussa kaikki ei ole hyvin, vaan jokainen ihminen tuntuu olevansa johonkin asiaan syyllinen. Koulussa esiintyy paljon koulukiusausta ja väkivaltaa. Samanaikaisesti nuori murhaaja on karannut vankilasta ja on taas tappamassa ihmisiä. Murhaaja on linnoittautunut kouluun ja sen lähestölle, eivätkä ketkään ole turvassa häneltä. Kiusaaminen alkaa kehittyä raaemmaksi ja raaemmaksi, myös murhaaminen lisääntyy. Ketään ei ole suojassa murhaajan raivolta.
Puvustus näytelmässä oli onnistunutta, Tiettyjen henkilöiden mieltä ja ajatuksia korostettiin vaatteilla loistavasti, kuten rehtorin ja suuri kivipuku jäi mieleen. Puvustuksesta vastasi Tarja Simonen.
Näytelmän lavastus oli mielestäni onnistunutta,sillä se ei ollut liian monimutkainen ja se oli siltikin hyvin toimiva. Kaikki asiat pyörivät koulun lähistöllä, joten lavastusta oli aivan tarpeeksi. Myös jotkut nuorten bile paikat onnistuttiin tuomaan esiin hyvin. Kaikki valo- ja muut effektit paransivat lavastusta. Lavastuksesta vastasi Pekka Korpiniitty.
Tehosteita näytelmässä oli sopivasti. Niillä onnistuttiin luomaan yleisölle oikeanlainen tunnetila kohtausta katsellessa ja loistava äänen käyttö tilanteissa sai jopa selkääni kylmiä väreitä, kun murhaaja taittoi äidiltänsä niskat. Myös laulukohtauksien tunnelmat saatiin esimerkiksi mpunaisella valolla hyvin esiin. Valoeffekteista vastasi Tarja Ervasti ja videoeffekteistä vastasi Mari Keski-Korsu. Musiikki toimi myös hyvänä effektinä näytelmän aikana. Se saatiin liitettyä hyvin juoneen ja se tavallaan vei tarinaa eteenpäin. Huomasin, että jotkut lauluista olivat tunnetuista lauluista tehtyjä omia versioita, mikä oli loistava keksintö. Siihen oli lisätty vain omat sanat. Musiikki ja äänieffektit olivat monipuolisia ja ne toimivat hyvin. Näistä vastasi Tuomas Fränti.
Koreografia näytelmässä oli nyky- sekä vanhanaikaista ja se toimi hyvin jokaisessa kohtauksessa. Oli välillä hauska katsoa, kun näyttelijät tanssivat, hyppivät ja pomppivat paikasta toiseen.Erityisesti tanssikohtia oli hauska katsoa ja myös kohtia, kun roolihahmot seisoivat ''kivien'' päällä. Koreografiasta vastasi Reetta-Kaisa Iles.
Näytelmän kampaukset ja naamiointi oli hyvää. Jokaisella oli tietynlaiset hiukset ja meikit ja ne sopivat aivan hyvin yhteen. Eniten pidin Poliisin toteutuksesta. Näistä vastasivat Petra Kuntsi, Pauliina Manninen ja Riikka Saukkonen.
Mielestäni näytelmässä oli loistava juoni, vaikka sitä olikin hieman vaikeaa seurata. Näytelmä oli hyvin mielenkiintoinen, sillä se käsitteli hyvin ajankohtaista asiaa. Näytelmän toteutus oli onnistunutta ja sen eri osat toimivat hyvin yhdessä. Näytelmässä oli mielestäni sopivasti vuoropuheluita sekä laulua. Näytelmä ei myöskään ollut tylsä, vaan sitä jaksoi seurata alusta loppuun saakka.
Mielestäni näytelmällä haluttiin kertoa koulukiusaajien ja koulukiusattujen elämästä ja heidän vaikeuksistaan, millaista kiusaaminen on ja mitä sillä saa aikaan. Koulussa ei olla turvasaa, kun kiusaajia on. Kiusaus voi pahimmassa tapauksessa pilata kaikkien elämän, joka on todella huolestuttavaa. Myös maailman kaikkia vaikeuksia koetettiin kritisoida samalla, kun kerrottiin vakavasta asiasta. Sanomana on myös se, että kiusatun ihmisen ei tulisi jäädä yksin, vaan hänen tulisi saada apua ja kertoa tunteistaan jollekkin, eikä pitää kaikkea itsellään. Luottamus on tärkeää, sekä tunteita on ilmaistava. Näytelmän mukaan kiusaamisesta ei kovinkaan usein kerrota, vaikka siitä pitäisikin kertoa, koska se on tärkeää. Ihmiset välittävät nykyään liian vähän, eivätkä arvosta kaikkea niinkään paljon, vaan ajattelevat enemmän itseään. Kaikkien ihmisten tulisi pitää yhtä, eikä käyttää aikaansa toisten kiusaamiseen missään paikassa tai tilanteessa.Suosittelisin näytelmää yli 13-vuotiaille, koska se on nuorille tärkeä aihe ja siinä esiintyi hieman raakoja kohtauksia ja kieltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)